On mukava syntyä viimeisenä lapsena, silloin saa lähes kaiken minkä haluaa, ja kaikki vain lellivät. Mutta toisaalta silloin voi joutua kokemaan olonsa jollain tavalla riittämättömäksi. Joskus voi olla rankkaa kun ei mitään saa tehdä ensimmäisenä, esimerkiksi kun ensimmäinen lapsi pääsee ylioppilaaksi niin koko perhe, villakoiria myöten, järjestää juhlat, mutta kun viimeinen lapsi pääsee ylioppilaaksi kaikki perheen jäsenet eivät tule edes juhlimaan. Tai kun ensimmäinen lapsi menee lukion jälkeen jatkamaan opintoja koko suku seuraa asiaa, mutta kun viimeinen lapsi pääsee siihen vaiheeseen ketään ei enää kiinnosta. Otetaan esimerkki, kysytään isoäidiltä: "Mitä vanhin sisarusparvesta opiskelee/opiskeli?" Vastaus tulee kuin pyssyn suusta, mutta kysytäänpä mitä nuorin opiskelee. Tähän kysymykseen voi vastaus kestää kauankin.Tai kun ensimmäinen lapsi muuttaa pois kotoa, siellä rampataan aina kun on mahdollisuus mutta kun viimeinen lapsi muuttaa pois kukaan ei käy, saati tiedä osoitetta.  Entäpä kun ensimmäiset lapset saavat lapsia; koko suku on taas innoissaan, mutta kun viimeinen lapsi saa lapsia ei ketään taaskaan kiinnosta. Viimeinen uhkakuva ei ole vielä toteutunut, mutta todennäköisesti sekin tapahtuu. Edellämainitut asiat saattavat perheen pienintä joskus harmittaa. Mutta ei siitä kannata suuttua, sillä saahan perheen pienin aina mitä haluaa.
    Ehkä kaikki edellämainitut asiat johtuvat juuri nimenomaan sitä että on perheen pienin, koska on aina saanut kaiken minkä haluaa. Tai ehkä vanhemmat eivät enää vain jaksa juosta joka paikassa eivätkä enää innostu vähästä, tai ehkä he ajattelevat että kyllä se pieninkin pärjää samalla tavalla kuin ne vanhemmatkin lapset, tai(todennäköisin vaihtoehto) ehkä nuorin on vaan niin itsekeskeinen ettei omassa yltäkylläisyydessään huomaa muuta kuin oman napansa.


Toivottavasti kukaan ei pahastu tästä kirjoituksesta koska se ei ole tarkoitus, nimittäin tämä kirjoitus ei pohjaudu todellisuuteen millään kohtaan. Tiedän että tässä kirjoituksessa on epäkohtia joiden argumentointiin ei kannata ryhtyä.